Minun ja lapsieni tarina eli mistä kaikki alkoi...

Minulla on kiittäminen poikaani Linusta, että olen tällä tiellä. Linus oli kolmisen vuotta, kun menimme tällaiseen ihmeelliseen hilavitkuttimeen hänen kanssaan. Hän ei ollut siihen mennessä saanut yhtään kiinteää kakkaa aikaiseksi, vain liejua, hänellä oli karheat punaiset posket ja hän oli jo alkanut käpertyä lattialle kaksinkerroin valittamaan mahaansa. Lisäksi hän oli kovin kiltti, ylikiltti suorastaan, sellainen seinään katoava. Nyt tietäisin heti, että maitoyliherkkähän se siinä, mutta en tiennyt silloin.

Tyttäreni Mathilda, silloin 5 -vuotias oli mukana matkassa, vaan en olisi häntä testiin laittanut, ellei tämä ahvenanmaalainen nainen olisi sanonut, että tuo tyttö ei mene minnekään ennen kuin olen hänet katsonut. Hänhän on ihan turvoksissa. No niin oli, vaan minäpä luulin, että oli vain pyöreä rakenteeltaan ja ihottumansa “sille ei vain voi nyt mitään, atopiaa”.  Rasvaa, rasvaa vaan..

Omien lasteni vaivoista kaikki siis alkoi. Ensimmäinen askel oli, että maidottomuus astui taloon. Linuksen kivut rauhoittuivat parissa päivässä ja Mathilda kävi viikon vessassa siihen tahtiin, että ehtisin ja virtsatietulehdusta epäillä. Vaan katosivat pyöreät posket, turvonnut vatsa ja ihottuma.

 

Kolmannen lapseni Frejan kanssa osasin jo varautua siihen, että maidoton on varmasti. Niinpä jätin maidon suosiolla pois, mutta mitä ihmettä: neitokainen itki silti keho jäykkänä kahden tunnin pätkiä, oli tyytymätön ja levoton. Jokainen lapsi on ja selkeästi haluaa olla, ainutlaatuinen, joten hän oli vielä yliherkkä viljoille. Mitäpä tuosta, maailma on ruokaa täynnä ja siirryin maidottomalle ja gluteenittomalle imetysdieetille ja neito rauhoittui ja minunkin elämääni syttyivät valot.

 

Olin ollut autuaan tietämätön omasta huonosta voinnistani. Suurin unelmani oli tuohon aikaan saada nukkua kokonainen päivä putkeen, mutta ajattelin sen olevan normaalia pienten lasten äidille. Olin myös jo vuosia saanut kuulla onnitteluja uudesta raskaudesta, ihan kuin olisin ollut kestoraskaana. No, tavallaan olinkin: minulla oli viidennellä kuukaudella olevan äidin vatsa, kuitenkin ilman raskautta! Noloja tilanteita, puolin ja toisin. Vatsakin oli vaivannut, mutta ainahan se oli, minähän olin sitä “huonovatsaisten sukua” niin kuin isoäitini asian ilmaisi.

 

Maidottomalla ja gluteenittomalla dieetillä minä aloin herätä eloon, virkistyin ja laihduin. Kahdeksan kuukauden diettaamisen ja ravintolisien käytön jälkeen sain takaisin jopa luonnonkiharat hiukseni. Aivan, hiukset ovat elimistön turhamaisuutta ja nyt riitti ravintoa niihinkin. Enää ei tarvinnut ihmisten kysellä sitäkään, kummalta puolelta Linuksen kiharat ovat peräisin. Näkivät jo päältäkin, että keneltä tämäkin hurmaava ominaisuus oli peritty.

Huikeita muutoksia, vahvoja omakohtaisia kokemuksia ja arvaattehan sen, mikä valtava tarve oli tätä lähteä jakamaan eteenpäin…

Ihana Elämä terveysanalyysin tarina

Ihana Elämä terveysanalyysi on minun “ täydellinen kutsumukseni”. Se on palapeli, jossa jokainen pala on minulle erityisen merkittävä ja tärkeä. Sitä on tehty vuosia, eikä se ole vielä läheskään valmis ja tuskin tulee koskaan olemaankaan. Se kasvaa, kehittyy ja niin kuin elämä itsekin, tahtoo varmasti yllättää, olemalla huikeampi, mitä voin  edes kuvitella. Se on täynnä rakkautta, sitoutumista ja intohimoa. Se on vaatinut kovaa työtä, siinä on mukana myös turhautumista, kiukkua ja omien pelkojeni voittamista. Ennen kaikkea se on yhteistyötä: Olen kiitollinen monelle ihmiselle niin konkreettisesta avusta kuin henkisestä inspiraatiostakin.

Hankin oman MSAS laitteeni vuonna 2004. Pääsin onnekseni erään terapeutin henkilökohtaiseen ohjaukseen laitteen käytössä. Kiersin myös kuuntelemassa muita niin suomalaisia kuin täällä vierailevia ulkomaalaisiakin terapeutteja. Kuuntelin tarkkaan heidän ajatuksiaan ja kokeilin myös heidän tapaansa auttaa ihmisiä voimaan paremmin. Vaan kun omapäinen olen ja “puhtaat hanget” minua kutsuvat, niin kehitin oman tapani hyödyntää tätä huikeaa laitetta.

Minä olin ja olen edelleen 20 vuoden ja reippaasti yli 5 500 asiakkaan jälkeen sitä mieltä, että kaikki alkaa suolistosta. Suolistosta ja siitä mitä me syömme! Kun saamme oikeat eväät niin perustamme on kunnossa. Siihenpä kelpaa sitten laitella päälle hoitoa niin virallista kuin epävirallistakin ja etenemme varmasti kohti sitä ihanaa elämää mikä meille jokaiselle kuuluu.

Suolistomme on ihmeellinen toipumaan, en ole vieläkään lakannut kunnioittamasta sen kykyä korjata itseään, monen vuoden, jopa vuosikymmenien vaivojen ja kärsimyksien jälkeen. Ohutsuoli on minusta ihan päällikkö, 6-8 viikkoa ja  se on jo kunnossa. Vaan annappa sille yksikin väärä ruoka-aine niin se ei lähde korjaantumaan, ei lähde, ei sitten millään. Koneeni avulla aloin löytää näitä lainalaisuuksia. Ahaa.. aluksi on siis poistettava myös nämä vaikeasti sulavat kylkiäiset. Ahaa.. nehän ovat aina nämä samat: omena, banaani, viinirypäleet, kiwi.. Mitä ihmettä? Vehnäyliherkällä  jää aina  bambunversotkin pois sekä ensimmäisellä kerralla punaviini ja sitten se palaa taas kontrollissa? Voi tätä ihmettelyn määrää ja oivaltamisen iloa!

Opin myös ensimmäisen vuoteni aikana sen, että ilman ravintolisiä ei tästä hommasta tule mitään. Toipuminen kesti liian kauan ja ihmisiltä meni “hermot”. Siitäkös on helppo sitten repsahtaa, tunkea suu patonkia täyteen tai vetäistä litran kermajäätelö massuun. Hyvästi uusi elämä ja tervetuloa vanhat kärsimykset.

Vaan en ymmärtänyt millaisia niiden tulee olla, toiset tuotteet näyttivät koneeni mukaan hyviltä ja toiset aivan karmeilta. Minä olin sentään EU-kätilö, 4.5 vuotta koulutusta, myös ravitsemustietoa ja oppia vitamiineista. Vaan ei ollut minulle kerrottu, että ravintolisät voidaan tehdä luonnollisesti ruuasta tai keinotekoisesti, en edes halua tietää mistä. Sen vain muistan, että tylsät olivat tunnit eikä minua silloin aihe juurikaan kiinnostanut. Pikemminkin minulle jäi henkinen allergia näitä milligramma ihmisiä kohtaan. Lasketaan ruoka-aineiden sisältämiä ravintoaineiden määriä ja ollaan tyytyväisiä, vaikka samalla kaikki tulee ripulina ulos eikä mikään kuitenkaan imeydy. Suonette tämän silmien pyörittelyni anteeksi, minä olen alkujaan kätilö, me olemme rempseää väkeä. Jos lapsi tuli vauhdilla, siihen syöksyttiin alle, vaikka paljain käsin. Minä haluan, että arki on hyvää eikä se, että teoriassa homma toimii. Joten rakastan “ihmiskokeita” esimerkiksi jos sinusta tuntuu, että kaipaat öljyjä niin sitten vain popsimaan Omega 3:sta niin kauan, ettei enää röyhytä ja kädet sekä jalat ovat muuttuneet lämpimiksi. Silloin tiedät, että öljyjen määrä on elimistöllesi riittävä. Samalla ehkä muuttuu jututkin positiivisemmiksi, iho alkaa hehkua kauniisti ja hiukset kiiltää.

Vuosi siis vierähti ja aloin jo olla todella epätoivoinen ravintolisien suhteen. Mikä on tämä logiikka niissä, mitä voin suositella ihmisille. Etsin ja kokeilin. Jouduinpa kerran kivuissa lääkäriinkin, maksa-arvoni olivat nousseet pilviin. Siinäpä sitten, tämä itseasiassa entinen luokkatoverini, katseli minua vinosti ja kyseli olinko ratkennut ryyppäämään. Minä, joka imetin lastani ja olin perinnyt isältäni maitoallergian lisäksi jäätävän huonon viinapään, olin läksyni oppinut ja moisesta juomasta kaukana pysynyt. Vaan sen verran oli tarpeellinen kokemus uraani ajatellen että pyhästi vannoin , etten ravintolisien turvallisuuden takia enää yhtään kyyneltä vuodata enkä yötä valvo. Ihmisten terveydellä ei leikitä! Niin elämääni tuli NeoLifen ravintolisät. Vasta myöhemmin ymmärsin minkä valtavan lahjan elämä oli minulle ojentanut… Linkki: gnld.com/arthurfurst/

Vuonna 2009, tarkalleen 28.8, kuin symbolisesti ukkonen löi pihalleni ja pamautti porakaivon pumppuni rikki. Ei tullut taloon vettä, eikä silmiini kyyneliä, vaikka posti toi vielä samaisena päivänä laatikkoon kirjeen, jossa luki, että minut oli tuomittu avioeroon ja lääkärit ilmoittivat, että Linus oli sairastunut akuuttiin leukemiaan.  Joskus on vain parempi asettaa sielu hyllylle ja siirtyä automaatti ohjaukselle, jatkaa kun on pakko ja asettaa kaikki viimeinen toivo siihen, että asiat järjestyvät ja siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Valaa itsensä täyteen uskoa, että kyllä tästä kaikesta hirveydestä seuraa vielä jotain hyvää, jotain jaloa ja jotain elämää suurempaa. Joten älkää koskaan, koskaan, sanoko kenellekkään, että jollain asialla ei ole tarkoitusta…

Minä en ole siis koululääketiedettä vastaan, minulla on itselläni kätilön koulutus ja hyvänen aika sentään, poikani ei olisi hengissä ilman koululääketiedettä. Minä olen ikuisesti kiitollinen valtavalle kehitykselle mitä lääketieteessä on tapahtunut ja voiko edes riittäviä kiitoksen sanoja löytyä niille kaikille lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle, jotka pitivät Linuksen hengissä. Silti en voi, enkä halua ummistaa silmiäni myöskään niiltä valtavilta puutteilta, mitkä kohtasimme.

Osaston jääkaapilta, mikä oli täynnä coca colaa ja ruoka kärryille, mitkä toivat jo kolmatta kertaa samaisella viikolla nakkeja ja ranskalaisia. Tällaisellako ruualla autetaan syöpään sairastuneita lapsia toipumaan? Muistan ne kerrat, kun tila paheni ja katseet, jotka kääntyivät aina silloin  minua kohti ja kysymykset: Mitä sinä olet taas tehnyt? Ihan kuin minussa olisi ollut kyltti, edustaa vaihtoehtoja ja sehän on sitten ihan selvä, että pahuus, huijaus ja tietämättömyys kukoistaa minussa.

Arvannette myöskin, että eipä minua paljon sitten huvittanutkaan kertoa mitä tein työkseni ja hautasin hyvin pian naivit ajatukseni yhteistyön voimasta. Mutta kyllä meillä iloakin näistä tilanteista riitti, tai Linuksella. Kerrankin hän puhkesi iloiseen hihitykseen, kun tomera hoitaja oli kieltänyt tuomani kukkaset ja saanut hyperventilaation Linuksen nauttimista kukkatipoista ja poistunut sitten tuohtuneena ovesta ovet paukkuen. “Äiti, kohta se varmaan palaa ja sanoo: Noin lähekkäin ei saa olla..”.  Meillä oli tapana  maata sängyllä sylikkäin, ajattelin sen antavan voimaa Linukselle, mutta voi olla, että meni monesti toisinkin päin.. “Niinpä rakkaani, niinpä, vähänpä näytti tietävät paranemisesta, ja välittävän oikean ravinnon, ravintolisien, kukkien, kauneuden, harmonian, naurun, rukouksien ja rakkauden valtavasta voimasta”.

Mutta pata kattilaa soimaan, kyllä minä tiedän, että vaihtoehtopuolellakin on asenne ongelmaa koululääketiedettä kohtaan ja myös jäätävää tietämättömyyttä sekä ylimielisyyttä. Ehdottomana totuutena toitotetaan, että vain tällä paranet. Pyöräytetäänpä vähän varvasta oikeaan ja puolikierosta vasempaan niin johan lähtee syöpä ja syömishäiriöt. Puhumattakaan ravintolisistä, mitä eksoottisimmista, mielellään sademetsän tuolta puolen, sillä lähtee, kaikki ongelmat, parisuhteestakin.

Me tarvitsemme kaikki kuitenkin toisiamme, ihmisen hoitaminen on aina haasteellista, me olemme niin laaja fyysinen ja henkinen kokonaisuus. Kummallakin puolella on paljon hyvää, valtavasti tietoa ja taitoa sekä sama päämäärä, ihmisen terveyden tukeminen, hyvinvointi ja paraneminen.

Kun elämä oikein ravistelee, niin kyllä siinä lentelee pois kaikki turhat pelot ja pölinät ja varmasti hyvä niin, koska silloin huomaa kysyvänsä itseltänsä: Mihin minä haluan aikani täällä oikein laittaa? Mikä on minulle oikeasti niin tärkeää ja merkittävää, että se saa silmäni loistamaan ja sydämeni laulamaan? Silloin syntyi Ihana Elämä terveysanalyysi Oy. Uuden hoitatalon rakentaminen alkoi ja ketjuyrittäjyys konseptin laatiminen. Vuodesta 2012 lähtien koulutin seitsemän ihanaa, taitavaa, ammattitaitoista Ihana Elämä terveysanalyysin tekijää. Kaikilla oli taustalla koululääketieteen tutkinto tai vastaava koulutus. Se on minulle ehdottoman tärkeää, mutta silti kaikilla oli tieto ja kokemus myös siitä, että terveys ja hyvinvointi on vielä paljon, paljon muuta..

Kevät 2024

Uudistelen tässä tyttäreni Mathildan kanssa nettisivujani ja käyn läpi tarinaani. Huh, huh, miten vuodet vierivät ja mitä kaikkea on taas ehtinyt tapahtua. Ihana kuitenkin huomata, kuinka lempeä hymy tulee huulilleni ja valtava myötätunto tuota upeaa naista kohtaan, joka kävi tuon kaiken läpi ja samalla määrätietoisesti tavoitteli yhtä unelmaansa.

Mutta tosiaan…2020 oli maailmanlaajuisen myllerryksen alkua meille kaikille. Minulle se tarkoitti sitä, että yrittäjien oli aika irtaantua ja lähteä kulkemaan omia polkujaan ja Ihana Elämä terveysanalyysi palasi takaisin minulle, oman luovuuteni näyttämöksi, ikiomaksi. Ensin minun piti kuitenkin toipua, huokaista ja ajattelin, että sitten taas eteenpäin. 

Vaan ei, ei eteenpäin, vaan ensin minun piti mennä taaksepäin. Kehoni pysäytti minut täysin. Uupumus, mikä valtasi minut oli niin lamaannuttava, syvä, totaalinen. Se oli mielellistä tyhjyyttä, merkityksettömyyden tunteita, surua, pettymystä, katkeruutta, vihaa, raivoa, itsesääliä mutta ennen kaikkea se oli kehollista. Kokonaisvaltaista kipua kehossa, lihaksissa, nivelissä, päänsärkyjä, uniongelmia, kilojen kertymistä, jatkuvaa heräämistä sisäisesti tärisevän kehon äärelle, hampaiden puremista yhteen, mitä vielä… rytmihäiriöitä, verenpaineen nousua, vatsa turpoamista ja yöllisiä heräämisiä polttavaan mahakipuun. Kaikkea mahdollista, laidasta laitaan ja ennen kaikkea totaalista väsymystä, uupumusta niin, ettei välillä eteensä nähnyt.

Ja minä ihmettelin, minä ihmettelin tosissani, mitä tämä nyt on? Kuinka minulle voi käydä näin? Mikä minua vaivaa, miksi en palaudu, voimaannu. Kunnes ymmärsin kääntää katseeni taaksepäin, katsoa ja sanoittaa itselleni, mitä olin käynyt läpi ja se miten kehoni reagoi nyt oli täysin looginen seuraus tästä kaikesta. Avioero, lapseni hengenvaarallinen sairaus, siitä seurannut hänen vakava masentuminen, sisarustensa oireilu, omakotitalon pitäminen yksinäisenä naisena, valtava työmäärä ja paine ketju yrittäjyyden pitämisessä, unelman kariutuminen jne.jne.  Olin viettänyt vuosikausia kuin sotatantereella, napaten kiinni haavoittuneita, tyrehdyttäen vuotoja ja peläten seuraavaa iskua. Ja nyt tajusin, että olin koko ajan vuotanut itsekin.. elinvoimani, akkuni oli tyhjentynyt. 

Hermoston äärimmäinen selviytymisen tila: Taisteleminen, pakeneminen ja lamaantuminen, leiki kuollutta. Kävin ne kaikki läpi, puskin vihaisena, eristäydyin kaikesta ja lopuksi kehon lamaantuminen. Traumaattiset kokemukset, vääristyneet mielenmallit ja epäterveet selviytymiskeinot. Siinä oli minulle purettavaa.  Ensimmäinen iso oivallus oli se, että tämä kaikki oli kehon normaali reaktio epänormaaliin tilanteeseen. Minussa ei ole vikaa, kestän kyllä stressiä ämpärillisen, mutta nyt oli tullut saavillinen niskaan. Ja minä tilttasin..

Kolme vuotta olin täysin toipumisen tiellä. Loin ensin vain olosuhteet, että toipumiseni oli ylipäätään mahdollista. Annoin itselleni luvan toipua, sitten kun toivun. Annoin luvan myös olla toipumatta, koska se tunne minulle tuli monesti matkanvarrella mieleen: “Minä en toivu koskaan.” Mutta kyllä, kun asettuu itsensä puolelle ja alkaa huolehtia tarpeistaan, alkaa turvan tunne kasvaa ja luottamus palata takaisin. Ensin itseen, sitten maailmaan. 

Nyt, kun olo alkaa olla jo paljon parempi. Voimat ja luovuus palata, minä ymmärrän. Minä ymmärrän, että minun polkuni on tällainen. Hyppy suoraan syvään päätyyn omakohtaisesti. Etsiä ja kokeilla ratkaisuja ongelmiin ensin itse. Kokeilla ja erehtyä, kokeilla ja onnistua. Yhdistellä asioita, oppeja ja luoda omanlainen tapa auttaa ihmisiä. Ennen kaikkea kanssakulkijana ja kokemusasiantuntijana. 

Toivon, että myötätuntoni sinua kohtaan, avaa myötätuntosi itseäsi kohtaan. Oman tarinani ymmärtäminen auttaa minua avaamaan sinulle sinun omaa tarinaasi. Minä en pelkää rikkinäisyyttäsi, kipujasi, kokemuksiasi, koska olen kohdannut omani. Minä en pelkää kyyneleitäsi enkä vihaasi, koska ne ovat osa toipumisen tietä, niin sinun kuin minun. Auttaja voi vain auttaa toista juuri niin pitkälle, kuin on edennyt omassa tarinassaan. Olenko valmis? Kaikkitietävä? En ole, mutta olen oppinut paljon itseni tukemisesta, turvan luomisesta ja löytänyt koneestani taajuuksia tasapainottaa uupunutta, stressaantunutta, traumatisoitunutta kehoa.

Ihana Elämä terveysanalyysi on tänä päivänä ruokavalion ja vitaalitasapainon kuntoon laittamista. Entsyymitoiminnan, mahahapon, mikrobiomin korjaamista, hormonitoiminnan tasapainottamista, kehon puhdistamista ylimääräisistä “ystävistä”, pöpöistä, homeista, myrkyistä. Mutta se on myös hermoston rauhoittamista, se on traumoista selviämistä, se on uusien mielen mallien luomista. Se on kokonaisvaltaista matkaa kohti jokaisen omaa Ihanaa Elämää.

 

Tämä matka, jonka kanssasi kuljen, on sinun matkasi. On kuitenkin kunnia asia olla osa toisen ihmisen toipumisen tarinaa. 

Minä tiedän, että ne keiden kuuluukin, löytävät luokseni ja hoitooni.

Tervetuloa Ihanaan Elämään…